Uskomaton kevät takana eli löysimme vihdoin sopivan kodin

Blogissani on ollut pitkä hiljaisuus, mutta ei ilman syytä. 

Jos muistan oikein, niin se oli maaliskuun alussa, kun itkin, koska talo, josta olimme melkein puoli vuotta haaveilleet, napattiinkin meidän nenän edestä pois. Sen jälkeen olin aivan varma, että asumme vauvan syntyessä vieläkin siinä liian pienessä vuokra-asunnossa, jossa oli helvetin paha ilma.

Sitten saapui kevät ja kaikki tapahtui niin äkkiä, että välillä tuntuu, että se olikin uni. Laitettiin paikallisen nettikirppiksen Facebook-sivuille ilmoitus, jossa pyysimme ihmisiä ilmoittamaan taloista, jotka eivät ole vielä virallisesti myynnissä, mutta on kuitenkin saatavilla. Se oli mieheni idea ja minä vielä nauroin, että ei jumalauta, ei kukaan mene nettikirppikseltä taloa ostamaan, mutta hänen postaus sai päivässä melkein kymmenen vastausta eli koko seuraava viikko käytiin saalistamassa taloja. 

Ensimmäinen ehdokas sijaitsi meidän asunnosta vain parin sadan metrin päässä ja kun astuin sisälle, tunsin oloni heti kotoisaksi. R. kysyi vasta kotimatkalla, mitä paikasta ajattelin. Mieheni ääni oli vähän epätoivoinen, koska hän oli jostain syystä täysin varma, etten pitänyt talosta ollenkaan. Minä taas tunsin, että se olisi meille melkein täydellinen. Hän ihmetteli mun reaktiota, vaikka ajatteli itsekin samaa. Muut talot ei päässyt lähellekään, ei edes se edellinen "unelma", joka tarvitsi melkein kokonaan remonttia. Suunniteltu remontti olisi itse asiassa maksanut talosta enemmän. 

Löysimme vihdoin sen oikean talon ja uskomatonta kyllä, mutta sen omistajat suostuivat todella nopeaan aikatauluun, joka oli meille tärkeä. Pääsimme jo toukokuun lopussa eli vajaat kaksi kuukautta myöhemmin muuttamaan. Sinne väliin mahtui tietysti hirvittävä määrä byrokratiaa, paperien ja hakemusten täyttämistä, hermostumista ja väsymystä, mutta lopuksi kaikki järjestyi. Eli joo, voimme ihmisille ihan rehellisesti sanoa, että ostimme talon Facebookista.

Meidän nykyinen koti on rakennettu vuonna 1986 ja kaipaa myös vähän remonttia, mutta ei sitä voi verrata siihen 60-luvun taloon. Suurin ongelma oli alkuperäinen kylpyhuone, koska sen ruskeankeltainen värimaailma ei ollut meidän makuun ja myös tilan tekninen käyttöikä läheni loppua. Niin rupesimme heti järjestämään kylppäriremonttia, joka onkin parhaillaan täydessä vauhdissa. Mulla on jo rv 39 käynnissä, mutta toivomme, että kylppäri valmistuisi ennen vauvan syntymää. Onneksi löytyy toinenkin vessa, niin pärjämme joka tapauksessa. 

Haluamme uusia myös lattiat ja keittiön, mutta ne on tällä hetkellä täysin toimivia eli ei ole mitään kiirettä. Mennään rauhallisesti omassa tahdissa. Remontti saa vähän odottaa, koska meidän seuraava ja tärkein "projekti" on vauva. 

Täytyy sanoa, että en ole kotiani koskaan aikaisemmin sillä tavalla rakastanut. Olen elämässäni paljon muuttanut, mutta näyttää kyllä siltä, että jäämme tänne pitemmäksi aikaa.  

Vauvalla on oma huone ja se on valmis! Vain säkki- tai nojatuoli puuttuu. Meillä on iso takapiha ja kesäkeittiö, jossa viihtyy myös sadekelillä (ja niitä täällä Suomessa riittää). Tykkään järjestää juhlia ja laittaa ruokaa, niin kesäkeittiö tulee varmasti olemaan kovassa käytössä. Mieheni sai lämmitetyn autotallin – se oli pitkään hänen unelma. 

Talomme ei ole liian iso, mutta tilaa on täysin riittävästi. Esimerkiksi mulla on mahdollisuus rakentaa itselle meidän nykyiseen varastoon pieni kotistudio. Olen haaveillut siitä vuosia ja nyt uskon, että yhtenä päivänä se oikeasti toteutuu. 

Tervehtien

Herttalan väki